Alagillen oireyhtymää sairastavien lasten maksasairaus: tutkimuksessa, johon osallistui 163 potilasta | Gut

tulokset

tutkituista 174 potilaasta, 81: llä ilmeni kaikki oireyhtymän viisi tärkeintä kliinistä ominaisuutta, 68: lla neljä pääpiirrettä ja 25: llä kolme pääpiirrettä. 132 lapsella, joista 38 oli pieniä raskausikään nähden (paino alle 10.prosenttipisteen raskausikään nähden), esiintyvä oire oli vastasyntyneen kolestaattinen keltaisuus. 42 lapsesta kaksi oli pieniä raskausikään nähden (huomattavasti vähemmän kuin toisessa ryhmässä, p<0.01), kliinisesti selvää vastasyntyneen keltaisuutta ei ole esiintynyt, ja siihen liittyviä oireita esiintyi keskimäärin 33 kuukauden iässä (vaihteluväli 4 kuukautta-10 vuotta), mukaan lukien hepatomegalia (n=12), sivuääniä (N=9), kukoistuksen puutetta (n=8), kutinaa (n=4), keltaisuutta (N=3) ja sattumanvaraisia maksan toimintakokeiden tuloksia (n=6). Yhdessätoista näistä 42 potilaasta ei esiintynyt kolestaasin kliinisiä tai biokemiallisia oireita, eikä niitä otettu mukaan tutkimukseen. Siksi 163 lasta, joilla on AGS ja krooninen kolestaasi, muodostavat tämän mietinnön perustan. Iän mediaani tutkimuksen loppuvaiheessa oli 10 vuotta (vaihteluväli 2 kuukaudesta 44 vuoteen).

132 LASTA, JOILLA OLI VASTASYNTYNEEN KELTAISUUS (TAULUKKO 1).

tutkimuksen loppupisteessä 102 lasta oli edelleen virkeä (mediaani-ikä yhdeksän vuotta), seerumin kokonaisbilirubiiniarvon mediaani oli 198 µmol/l (Vaihteluväli 37-1030). Lopuilla 30 potilaalla keltaisuus hävisi kuuden kuukauden ja 18 vuoden iässä (mediaani 2 vuotta 10 kuukautta). Kutina todettiin ensimmäisen kerran seitsemän kuukauden mediaaniajalla kaikilla eloon jääneillä lapsilla (vaihteluväli 1-28 kuukautta). 20 lapsella kutina hävisi kokonaan ja pysyvästi 12 vuoden 6 kuukauden mediaaniajalla (vaihteluväli 4-23 vuotta). Kaikilla muilla potilailla kutina jatkui koko elämän vaihtelevana riippuen käytetystä lääkkeestä ja hoidon noudattamisesta. Ksantoomia todettiin 69 potilaalla yhden vuoden yhdeksän kuukauden iän mediaaniajalla (vaihteluväli 9-10 vuotta). Ne kestivät 40 potilaan maksansiirtoon (LT), kuolemaan tai viimeiseen seurantatutkimukseen saakka. Lopuilla 29 lapsella ksantoomat hävisivät keskimäärin seitsemän vuoden iässä (vaihteluväli 3-18 vuotta). Hepatomegalia pysyi läsnä 38 potilaalla, jotka kuolivat, ja kaikilla potilailla, joille tehtiin LT. Potilailla, jotka selvisivät ilman LT: tä, hepatomegalia väheni asteittain iän myötä eikä sitä enää ollut havaittavissa 17 potilaalla 21: stä 15 vuoden iän jälkeen. Perna väheni asteittain 21 potilaalla ja yhdelle potilaalle tehtiin perna. Tutkimuksen päätepisteessä tehtyjen biokemiallisten, histologisten ja endoskooppisten testien tulokset on esitetty taulukossa 1. Kuudella potilaalla oli sappikivitauti, jonka mediaani oli neljä vuotta (vaihteluväli 3-8 vuotta). Ruokatorven laskimolaajentumien aiheuttamaa ruoansulatuskanavan verenvuotoa esiintyi viidellä potilaalla (joista yhdellä oli siihen liittyvä porttilaskimon tukos) kolmen vuoden yhdeksän kuukauden (vaihteluväli 13-23 vuotta) mediaaniajalla, ja se oli kolmen potilaan kuolinsyy. Kahdellakymmenelläkolmella potilaalla oli yksi tai useampi luunmurtuma ja kolmelle potilaalle kehittyi suuri nivelartropatia yhdeksän vuoden iän jälkeen. Keltaisuus -, kutina-ja maksakokeiden osittainen paraneminen havaittiin neljällä 30 potilaasta, joille tehtiin kolekystostomia ja/tai kolekystojejunostomia kolmesta viikosta neljään kuukauteen kestäneiden seurantajaksojen jälkeen; merkitsevää paranemista ei havaittu muilla 26 lapsella.

Katso tämä taulukko:

  • Näytä rivi
  • Näytä ponnahdusikkuna
Taulukko 1

kliiniset oireet ja tulos tutkimuksen päätepisteessä 163 potilaalla, joilla oli Alagillen oireyhtymä ja krooninen maksasairaus. Tutkimuksen päätepisteeksi määriteltiin joko kuolema, maksansiirto tai viimeinen seuranta

44 potilaalle tehtiin maksansiirto eri keskuksissa keskimäärin kuuden vuoden yhdeksän kuukauden iässä (vaihteluväli 2 vuotta 9 kuukautta-28 vuotta), ja heidän joukossaan oli 31 lasta. Yhdeksälle 44 siirretystä potilaasta oli aiemmin tehty Kasai-toimenpide. Elinsiirron aikaan kaikki potilaat olivat haurastuneita ja paino (keskiarvo−2, 6 SD) ja pituus (keskiarvo−2, 2 SD) hidastuivat 38 potilaalla. Maksansiirtoaiheita olivat refraktaarinen kutina 36: lla, disfiguroiva ksantoomat 32: lla, luunmurtumat 15: llä ja/tai loppuvaiheen maksasairauden patentit viidellä, mikä kaikki johti erittäin huonoon elämänlaatuun. Kymmenen vuoden eloonjäämisaste LT: n jälkeen oli 77 (6) prosenttia. Pituuskasvua tutkittiin 23: lla siirretyllä potilaalla, jotka olivat alle 16-vuotiaita LT: n aikaan ja joita seurattiin yli kaksi vuotta LT: n jälkeen: keskimääräinen pituuskasvu oli 1, 25 SD keskimäärin 5, 5 vuoden aikana. Neljä lasta kuoli loppuvaiheen maksasairauteen ennen LT: n aikakautta yhden ja 17 vuoden iässä, ja kaksi lasta odottaa tällä hetkellä LT.

31 lasta, joilla oli krooninen maksasairaus mutta ei vastasyntyneen kolestaattista keltaisuutta (taulukko 1).

viisitoista lasta pysyi keltaisuudesta vapaana viimeiseen seurantatutkimukseen asti, jolloin iän mediaani oli 14 vuotta (vaihteluväli 3-44 vuotta); 16 potilaalla keltaisuutta esiintyi neljän vuoden mediaaniajalla (vaihteluväli 4 kuukautta-20 vuotta). Keltaisuus oli pysyvää kuolemaan asti (mediaani-ikä 12 vuotta) viidellä näistä 16 potilaasta ja jaksottaista lopuilla 11 potilaalla. Kutinaa esiintyi 24 potilaalla, ja se todettiin ensimmäisen kerran 14 kuukauden iän mediaaniajalla (vaihteluväli 4 kuukautta-6 vuotta); se hävisi itsestään seitsemällä potilaalla 6-20 vuoden iässä (mediaani 13 vuotta). Lopuilla 17 potilaalla kutina saatiin hallintaan lääkehoidolla. Ksantoomat löydettiin yhdeltä potilaalta kahden vuoden iässä ja hävisivät vuotta myöhemmin. Maksan suurentumista esiintyi 20 potilaalla. Hepatomegalia säilyi yhdeksällä 10 potilaasta, jotka kuolivat, ja taantui asteittain kahdeksalla 10 potilaasta, jotka selvisivät 15 ikävuoden jälkeen. Splenomegaliaa esiintyi kuudella potilaalla. Tutkimuksen päätepisteessä tehtyjen biokemiallisten, histologisten ja endoskooppisten testien tulokset on esitetty taulukossa 1. Neljästä ruokatorven laskimolaajentumasta kärsivästä potilaasta yhdellä oli ruoansulatuskanavan verenvuotoa. Kaksi potilasta kuoli loppuvaiheen maksasairauteen 10-vuotiaana ja 13,5-vuotiaana ennen LT. sappikivitautia todettiin yhdellä potilaalla kolmen vuoden iässä. Toisella potilaalla todettiin maksasolusyöpä 44-vuotiaana.

kokonaistulos

kokonaiselinaika 163 potilaasta oli 68 (4)% 10 vuoden kohdalla ja 62 (4)% 20 vuoden kohdalla. AGS-potilaiden kokonaiselinaika ei eronnut merkitsevästi niissä kahdessa alaryhmässä, joissa oli vastasyntyneen kolestaattista keltaisuutta (10 vuoden elossaoloaste 65 (4)v 79 (8)%; NS). AGS-potilaiden kokonaiselinaika ei eronnut merkitsevästi potilailla, jotka olivat syntyneet ennen vuotta 1986 tai sen jälkeen, kun LT tuli laajalti saataville (10 vuoden elossaololuku 67 (3)% v 70 (3)%; NS). 60: llä vuoden 1986 jälkeen syntyneellä potilaalla kokonaiselinaika ei eronnut merkitsevästi niiden potilaiden alaryhmissä, joille tehtiin LT (10 vuoden elossaoloaika 70 (10)%v 71 (9)%; NS). Viisikymmentäseitsemän potilasta kuoli neljän vuoden iässä (vaihteluväli 2 kuukaudesta 26 vuoteen). Kuolemansyyt on lueteltu taulukossa 2; 33% kuolemista liittyi maksasairauteen joko suoraan tai LT: n jälkeen. eloonjääminen alkuperäisellä maksalla oli 51 (4)% 10 vuoden kohdalla ja 38, 5 (4, 5)% 20 vuoden kohdalla. Univariaattianalyysissä 10 vuoden elossaolo alkuperäisellä maksalla oli huonompi vastasyntyneillä kolestaattista keltaisuutta sairastavilla potilailla kuin niillä, joilla kolestaasi alkoi myöhään (45 (5)% v 79 (8)%; p=0, 0004) (kuva 1), ksantoomaa sairastavilla potilailla kuin niillä, joilla ei ollut ksantoomaa (43 (6)% v 60 (6)%; p=0, 017) ja Kasai-leikkauksessa olleilla potilailla kuin niillä, joilla ei ollut (38 (13)% v 54 (4)%; p=0, 048). Monimuuttuja-analyysissä vastasyntyneen kolestaattinen keltaisuus oli ainoa riippumaton ennustava tekijä (RR 2, 52; 95%: n luottamusväli 1, 25–5, 88; p=0.012) ksanthomas–ja Kasai–operaatiota ei toteutettu (ei ksanthomas-operaatiota: RR 0, 78, 95%: n luottamusväli 0, 49-1, 23, NS; Ei Kasai-operaatiota: RR 0, 65, 95%: n luottamusväli 0, 35-1, 21, NS). 39 potilasta oli elossa vähintään 18-vuotiaina viimeisimmässä seurannassa: 21 työskentelee tällä hetkellä sihteereinä, tehdastyöläisinä, maanviljelijöinä, paarinkantajina tai sairaanhoitajina ja yksi on ammattiviulisti. Kolme muuta on yliopisto-opiskelijoita. Neljä naista synnytti kuusi lasta, joista kolmella on myös AGS.

katso tätä taulukkoa:

  • Näytä rivi
  • Näytä ponnahdusikkuna
Taulukko 2

kuolemansyyt 57 potilaalla, joilla oli Alagillen oireyhtymä ja krooninen maksasairaus

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.